Koulun takia kirjoittaminen on hieman venynyt, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Eli tässä tämä stoori viime sunnuntailta:

Ensinnäkin... huoh. Toiseksi, miksen mä vaan voi olla jännittämättä kokeessa? Ja sitten lopputarina. Eli joo, käytiin sunnuntaina kolmanessa kokeessamme hakemassa kolmas kolmostulos (: Paljon kolmosia, kivaa. Nanni vaikutti aluksi hyvinkin vietikkäältä enkä turhia stressannut, mutta tottakai se salakavala jännitys hiipi vatsanpohjaan ennen omaa vuoroamme. Niinkuin aina, perkele. Juoksujentarkastuksessa jouduin pitämään Nannia väkisin paikallaan, josta se yllättäen ei kovin pahasti paineistunut. Se jopa pysyi luoksepäästävyyden ja väisit vasta kun tuomari nousi, kehuin koiraa josta tuomari huomautti ja tiputti pisteitä (joka toisaalta oli mulle se ja sama, koska se pysyi ja antoi koskea!). Sen jälkeen alkoi alamäki... Paikkamakuussa pysyi ehkä sen 20 sekuntia, vilkuili tuomaria ja nousi sekä hiippaili mun luokse täysin paineistuneena. Siinä vaiheessa tiesin, että voin sanoa heihei ykköstulokselle ja niin sanoinkin. Muuten koe meni ihan jees, Nannin pää ei vaan kestänyt enää luoksepäästävyyden jälkeen joten vire jäi matkanvarrelle.

Kiitos mukavasta seurasta Nealle ja Alinalle :) Kaikki kuvat c. Nea Paul.