Olen ollut taas laiska päivittämään blogia, mutta eipä me olla mitään oikein tehtykään... Sää on ollut niin kylmä ja luminen, että treenaaminenkin on jäänyt vähemmälle ja ollaan keskitytty lähinnä pelkään reippaaseen lenkkeilyyn. Lisäksi itse olen joutunut tekemään tuplalenkkejä, sillä Nannilla on ilmeisesti puhjennut nivelrikko toiseen takajalkaan, jonka takia sen fyysinen kestävyys lenkkien suhteen ei ole ollut täysin entisellään. Tarkoitus olisi kuitenkin aloittaa lisäravinnekuuri, jos se auttaisi takajalan jäykkyyteen ja ontumiseen. Jos ei, niin sitten täytyy miettiä jotain toista vaihtoehtoa. Eläinlääkärille olisi myös tarkoitus mennä tarkistuttamaan asia tässä lähiaikoina, vaikka eipä tuo oireilu kauheasti mitään arvailun varaan jätä. Nannin kanssa olis tarkoitus silti jatkaa täysin normaalia elämää kesäisin uiden ja normaalisti lenkkeillen, sekä hakumetsissä harrastusmielessä käyden, niin pitkään kun fyysinen puoli sen vaan sallii. Sen pääkoppa ei nimittäin kestäisi koko loppuelämän kestävää "sairaslomaa" korttelilenkkien parissa. Eli niinkauan kun kivut pysyvät poissa, jatkamme täysin normaalia elämää :)

Sitten projekti Nannista projekti Fiilikseen. Sen kanssa on siis tarkoituksena aloittaa kisaaminen tokossa nyt keväällä, tai ainakin oli. Tänään otin iltalenkin yhteydessä keppitreenit (= palkkana Fiiliksen suuri rakkaus, keppi) ja kävin läpi suurimman osan alokasluokan liikkeistä. Seuraaminen oli kivan oloista, ainoana miinuksena alussa tekemättä jätetyt perusasennot. Tiedä sitten johtuiko tuo kylmästä vai mistä, mutta muutaman toiston jälkeen nekin sujuivat ongelmitta. Seuraaminen on siis aikalailla kisakunnossa, se on liike minkä tiedän että toi osaa.
Sitten jäävät. Se sekottaa, edelleen... mun pitäis varmaan keksiä jotku ihan eri sanat noihin jääviin, sillä 'seis' ja 'maa' ovat ilmeisesti liian samankuuloisia Fiiliksen korvaan. Lisäksi se ennakoi, hemmetti. Niissä siis vielä hiomista, muutenhan ne toimii kun se ne tekee. Paitsi maahanmeno, jossa mua itseä häiritsee koiran kovin kummallinen asento. Sen kyynärät periaatteessa osuvat maahan, mutta ihan juuri ja juuri. Tämä sama probleema meillä on paikkamakuussa. En tiedä rokotettaanko siitä kokeessa, mutta minua se henkilökohtaisesti häiritsee sen verran, että haluan tehdä siihen muutoksen. En tykkää kun koira näyttää siltä, että on valmiina pongahtamaan sieltä maasta toimintaan sekunin murto-osassa. Haluan, että se näyttää rennolta kun siinä pitäs kuitenkin hetken aikaa (ja enemmänkin) pysyä, samalla se tekee omasta olostani varmemman. Ongelma on siinä, että en vain tiedä miten opettaisin sille asennon uudelleen. Vaikka toistan käskyn, se ei yhtään enempää maahan mene. Voiko olla, ettei se vaan taivu alemmas vaiko tuo asento on vain juurtunut sen luihin ja ytimiin..? :D Lelupalkan jätän ainakin maahanmeno-liikkeistä kokonaan pois, jos se on vaikka osasyy siihen levottomaan makaamiseen.
Lopuksi otin vielä luoksetulon, jossa se törmää edelleen muhun. Muutenhan toi liike on hyvä ja vauhdikas, tulee laukalla ja tekee hyvin loppuperusasennon. Voi olla etten tee tolle törmäämisasialle mitään, parempi että tulee vähän liian lähelle kuin että jää sinne metrin päähän. Meillä kun oli alunperinkin vaikeuksia saada se tulemaan aluksi tarpeeksi lähelle, joten menköön miten menee.
Hyppy on sellainen liike, minkä opettamisen jouduin aloittamaan yllättävän alkeista. Nimittäin itsessään hyppäämisestä. Meidän the tuleva agilitykoira ei tiennyt miten jalat pitäisi laittaa kun hypätään jonkin asian yli.. noh, eipä se paljoa ole pienen ikänsä aikana joutunut hyppimään, että sinäänsä en asiaa ihmettele. Mutta toisaalta.. eikö jokaisen koiran pitäisi osata se vähän niinkuin luonnostaan? Ilmeisesti ei. Jokatapauksessa, nykyään F osaa hypätä jotenkin, mutta se on edelleen kovin hataraa. Haluan saada tuon liikkeen kuitenkin täysin varmaksi ennen kuin lähdemme kisoihin, koska muuten sen harjoittelu jää kokonaan. Niin kuin kävi Nannin kanssa aikoinaan. Hyppimisvarmuutta varmasti Fiilikselle tuo SCY'n agilitypäivät, jonne ilmoitin meidät mukaan. Lisäksi keväällä olis tarkoitus päästä sinne agilityn alkeiskurssille, joten eiköhän me tuo saada opetettua hyppäämään :)
Eli ehkä me ei ihan vielä olla valmiita kisoihin, mutta hiljaa hyvää tulee. Keväällä ei täällä PK-seudulla mitenkään turhan paljoa kisoja edes ole tarjolla, joten ehkä me startataan vasta toukokuussa Espoossa. Nyt keskitytään siihen, että saadaan pikkupiskistä iloinen ja varma suorittaja!

Ohhoh, tulipas tästä kirjoituksesta varsinainen romaani. Tungetaan nyt vielä loppuun pieni kuvakasa meidän tammikuusta, joka on ollut varsin synkkä kuten kuvistakin voi päätellä :D Koulun takia olen ehtinyt piskien kanssa lenkille vasta pimeän tullen, joten kuvatkin ovat sen mukaisia...